This seminar, part of Global Money Week, explores the concept of sustainable financial literacy, emphasizing the need to integrate economic decisions with social and environmental considerations for individual and societal well-being.
Mind Map
Click to expand
Click to explore the full interactive mind map • Zoom, pan, and navigate
– Tervetuloa Suomen pankin rahamuseoon ja kestävän talousosaamisen seminaariin.
Tämä on osa kansainvälistä Global Money Weekia.
Suomen Pankin rahamuseon talousosaamiskeskus järjestää tämän seminaarin yhteistyössä –
Takuusäätiön ja Marttaliiton Kestävät talouspolut -hankkeen –
sekä Lasten ja nuorten säätiön kanssa.
Meillä on täällä ohjelmassa Kansallisteatterin ja teatteri Metamorfoosin varmasti mielenkiintoinen ja ajankohtainenkin teatteriesitys, –
Lehman Brothers Bank – Rahan monet kasvot, sekä paneelikeskustelu.
Aluksi me järjestäjätahot johdattelemme teidät päivän teemaan.
Suomen Pankki valmisteli vuonna 2020 Suomen ensimmäistä talousosaamisen strategiaa.
Tämän strategian missiona on saada ihmiset ymmärtämään talouden merkitys omassa elämässään –
sekä toimimaan omassa taloudessaan eettisesti ja kestävällä tavalla.
Tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset ottaisivat taloudellisessa päätöksenteossaan –
ja taloudellisissa valinnoissaan talouden lisäksi huomioon myös sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät.
Me Suomen Pankissa liitämme kansalaisten talousosaamisen, makrotalouden ilmiöiden ymmärtämisen –
ja niiden huomioon ottamisen omassa taloudellisessa käyttäytymisessä.
Meidän tavoitteenamme on saada kansalaiset kiinnostumaan kansantaloudesta ja rahapolitiikasta –
sekä ymmärtämään niiden merkitys omassa taloudessa.
Mikä on sitten Suomen Pankin näkökulma kestävään talousosaamiseen?
Tarkastelemme pankissa kestävää rahoitusta.
Kestävää rahoitusta ja erityisesti tuotteiden kestävyyteen liittyvien tietojen antamista koskevaa sääntelyä –
kehitetään parhaillaan Euroopan unionissa.
Euroopan unionin ja taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n kansainvälinen talouskartoitusverkosto –
julkaisivat tammikuussa 2022 aikuisten talousosaamisen kehyksen.
Tämän kehyksen tavoitteena on edistää jäsenvaltioiden ja kansallisten viranomaisten, –
oppilaitosten, taloudellisten toimijoiden ja yksilöiden käsitystä siitä, –
mitä aikuisten talous- osaamisella tarkoitetaan.
Tässä kehyksessä käsitellään myös kestävään rahoitukseen liittyvää osaamista.
Kestävään rahoitukseen liittyvä osaaminen koskee esimerkiksi hankintojen ympäristövaikutusten, –
uudelleenkäytön ja kierrätyksen –
sekä kestävän sijoittamisen ja sijoitustuotteiden kestävyysominaisuuksien ymmärrystä.
Erilaiset kestävät rahoitustuotteet ja -palvelut lisääntyvät jatkuvasti, –
ja kansalaisten on tarpeen ymmärtää niiden toiminnasta ja merkityksestä omassa taloudessaan.
Yksilöille tulee jatkuvasti uusia vaihtoehtoja tehdä sellaisia taloudellisia päätöksiä, –
joilla voi olla laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Uudet vaihtoehdot monimutkaistavat rahoitusympäristöä ja saattavat vaikeuttaa päätöksentekoa.
Tällöin tarvitaan talousosaamiseen päivitystä, –
sellaista tietämystä, taitoja ja asenteita, joiden avulla ihmiset voivat tehdä valistuneita –
ja omien kestävyysnäkemystensä mukaisia taloudellisia päätöksiä –
ympäristö, yhteiskunta ja hallintotavat huomioiden.
Lisäksi osaamiseen kuuluu yritysten toiminnan ymmärtäminen, –
kuten esimerkiksi viherpesun tunnistaminen ja kestävyysmerkintöjen ymmärtäminen.
Seuraavaksi annan puheenvuoron Lasten ja nuorten säätiön Anna-Liisa Parkkiselle. Ole hyvä.
– Kiitos, Anu.
Oikein lämpimästi tervetuloa tähän seminaariin minunkin puolestani.
Minä olen siis Anna-Liisa Parkkinen ja tulen Lasten ja nuorten säätiöstä.
Edustan myös täällä Kestävä rahasuhde -hanketta, –
jota olemme kollegani Linda Lopperin kanssa vetäneet tässä viimeiset kolme vuotta.
Meidän johtoajatuksemme talouskasvatukseen on ollut, –
että raha on tunneasia ja siitä kannattaa oppia puhumaan jo nuorena.
Rahasta puhuminen nimittäin lisää yhdenvertaisuutta.
Toimintaamme osallistuneet nuoret ovat käsitelleet työpajoissa rahasuhdettaan luovan tarinatyöskentelyn kautta.
Tarinallisuus on antanut nuorille vallan käsitellä raha-aihetta omasta näkökulmastaan –
sekä antanut heille oman äänen ja saanut heidän äänensä kuuluviin.
Toimintamme perustuu ajatukseen, että oma rahasuhde muodostuu monista asioista.
Kestävä ja hyvä taloushallinta alkaa oman rahasuhteen ja sen taustojen ymmärtämisestä.
Tänään me pääsemme tarkastelemaan raha-aihetta teatterin näkökulmasta –
sekä kuuntelemaan ja keskustelemaan talouskasvatuksen tulevaisuudesta erilaisista kiinnostavista näkökulmista.
Oikein antoisaa iltapäivää kaikille!
– Kiitos, Anski.
Lämpimästi tervetuloa myös minun puolestani –
Kestävä talousosaaminen tulevaisuudessa -seminaariin ja -webinaariin.
Olen Minna Markkanen Takuusäätiöstä ja edustan täällä tänään myös pitkäaikaista kehittäjä- ja hankekumppaniamme Marttaliittoa.
Takuusäätiö ja Marttaliitto ovat jo usean vuoden ajan kehittäneet talousosaamisen tueksi erilaisiin elämäntilanteisiin materiaaleja, –
välineitä ja menetelmiä.
Ja itse asiassa täällä Suomen Pankin rahamuseon talousosaamiskeskuksenkin kokoelmissa –
on yksi meidän yhteiskehittämisen tulos, nuorille suunnattu Välttämätön, tarpeellinen vai turha? -peli, –
joka haastaa pohtimaan omia kulutusvalintoja ja niiden takana olevia arvoja ja asenteita.
Parhaillaan Takuusäätiö ja Marttaliitto toteuttavat kolmevuotista Kestävät talouspolut -kehittämishanketta, –
joka alkoi aika tarkkaan vuosi sitten. Takarivissä on ihana hanketiimini, –
Katri Pellikka ja Venla Toivonen.
Tässä hankkeessa me kehitetään ja pilotoidaan ekososiaalista talousneuvontaa –
erityisesti taloudellisesti haavoittuvassa tilanteessa olevien ihmisten ja perheiden tarpeista lähtien.
Me yhdistetään tässä hankkeessa perinteisempään talousneuvontaan –
ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden tavoitteita ja periaatteita.
Hyödynnetään vähän erilaisia tulokulmia, kuten luontolähtöisiä, voimavarakeskeisiä, –
yhteisöllisiä ja toiminnallisia menetelmiä –
ja mennään kirjaimellisesti myös sinne metsään tässä hankkeessa.
Ehkä myös kuvainnollisesti ajattelen, että kun tehdään innovatiivista kehittämistä, –
niin on myös riskinä se, että mennään metsään ja kaikki ei onnistu, –
mutta se on mielestäni hyvän hankkeen merkki, ei epäonnistuminen.
Me uskotaan vahvasti, että talousosaaminen vahvistuu yhdessä tekemällä, toimimalla ja ennen kaikkea oppimalla.
Ekososiaalisessa talousneuvonnassa ehkä keskeistä on se, –
että miten omat valinnat ja päätökset vaikuttavat paitsi omaan tilanteeseen tai tulevaisuuteen, –
niin myös laajemmin ympäristöön, yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin.
Talousosaamisessa on keskeistä ottaa huomioon maapallon ekologiset rajat –
ja toisaalta se, että mikä on mielekäs, kohtuullinen arki ja elämäntapa meille jokaiselle.
Näitä kysymyksiä pohdimme myös tänään tässä tilaisuudessa.
Toivon, että tämä tilaisuus avaa meille uusia, yllättäviäkin näkökulmia siitä, –
mitä kestävä talousosaaminen on nyt ja tulevaisuudessa.
Kiitos.
– Mitä ajatuksia sinulla on rahasta ja tulevaisuudesta?
– Hyvä elämä, hyvä tasapaino.
Hyvä palkan saaminen –
ja sellainen easy going -fiilis, että kaikki menee hyvin.
– Meidän yhteiskunta on sellainen, että me pystytään –
rahaa käyttämään järkevästi, ja ihmiskunta ei mene sellaiseksi, että kaikki on niin kallista, –
että me ei pystytä ostamaan mitään ruokaa tai mitään sellaista.
– Mitä ajatuksia sinulla on ylipäätään rahasta?
– Palkka.
En tiedä. Siis tulee vain paljon mieleen enkä osaa sanoa siitä.
– Mitä ajatuksia raha sinussa herättää?
– No siis se, että rahaa tarvitaan meidän jokapäiväisessä elämässä.
Ilman sitä me ei oikein pystyttäisi elämään.
– Mitä ajatuksia kestävä kuluttaminen sinussa herättää? – Sellaista periaatteessa, –
että ei kannata ostaa asioita, joista tietää, että käyttää vain kerran –
tai muuta sellaista, että pitää olla tosi tarkka sen kanssa mitä ostaa.
Jos se ei olekaan se mitä haluaa, –
niin ei heitä sitä pois, vaan tekee siitä uutta käyttöä.
– Millainen olisi tulevaisuuden toiveiden yhteiskunta?
– Sellainen, jossa ihmiset voisivat elää niin, että niitä ei tuomittaisi joka ikisestä asiasta.
Että ihmiset voivat pyytää apua esimerkiksi päihdeongelmiin tai tällaisiin ilman, että niitä heti tuomitaan.
Tai muutenkin mielenterveysongelmissa uskallettaisiin pyytää apua.
Tai että ihmiset eivät tuomitsisi niin nopeasti.
Sillä meidän yhteiskunta menisi edes astetta paremmaksi.
– Kuulimme tuossa nuorten näkemyksiä rahasta ja kestävästä kulutuksesta.
Nyt seuraavana ohjelmassa on paneeli- keskustelu kestävästä talousosaamisesta.
Ihmisten mahdollisuudet ja tavat hyvinvoinnin toteutuksessa ovat tosin hyvin polarisoituneet.
Toiset voivat hankkia runsaasti erilaisia tavaroita ja palveluita, –
kun taas toiset joutuvat kamppailemaan jatkuvan niukkuuden kanssa.
Elämme ekokriisin aikakautta.
Meitä uhkaa ilmastonmuutos, ja monet kasvi- ja eläinlajit ovat vaarassa hävitä kokonaan maapallolta.
Tilanne vaatii muutosta meiltä kaikilta toimijoilta koko yhteiskunnassa ja myös globaalisti.
Keskitymme tässä paneelikeskustelussa kansalaisten, meidän tavallisten ihmisten näkökulmaan.
Tarvitsemme yhteistä pohdintaa ja myös toimia siitä, –
miten talousosaamista ja kuluttamista tulisi tulevaisuudessa kehittää kestävämpään suuntaan –
ja niin, että se tuottaisi hyvinvointia mahdollisimman tasapuolisesti kaikille.
Mitä kaikkea kestävällä kuluttamisella tarkoitetaan?
Mikä rooli ja merkitys kuluttamisella on kestävän talousosaamisen näkökulmasta?
Kansalaisten toiminta kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti on tärkeää erityisesti tulevaisuuden kannalta.
Meiltä vaaditaan luonnontieteellistä ymmärrystä yhteiskunnassa toimimisen kontekstissa.
Meidän käyttäytymisllämme ja valinnoissamme ottaa huomioon maapallon kantokyvyn rajat –
ja pyrkiä suosimaan kiertotaloutta.
Jokaisen kansalaisen olisi hyvä oivaltaa, miten omalla toiminnalla voi vaikuttaa tulevaisuuden kehitykseen.
Kuinka ollaan vastuullisia kuluttajia ja aktiivisia kansalaisia?
Kestävyydestä puhuttaessa meillä on vastuu tulevista sukupolvista.
Kuitenkin monia toimia pitää tehdä jo nyt.
Olisiko meillä vanhemmilla jotakin opittavaa nuorilta?
Vallitseva talousajattelu korostaa talouskasvua.
Talouskasvu on mahdollista vain kestävissä olosuhteissa.
Tarvitaan siis kestäviä ratkaisuja, joilla tällaista toimintaa voidaan vahvistaa pitkällä tähtäimellä.
Mutta nyt mennään itse keskusteluun.
Meillä on täällä neljä keskustelijaa paikalla.
Nyt pyytäisin jokaisen panelistin lyhyesti esittelemään itsensä –
ja kertomaan viimeisen kestävän teon, jonka on tehnyt.
Jos vaikka Konsta aloittaa? Ole hyvä.
– Minun nimeni on Konsta Kallio –
ja opiskelen tällä hetkellä kolmatta vuotta luokanopettajaksi.
Eli olen vähän niin kuin lasten, ja itse nuorena, –
niin kavereiden ja muiden samanikäisten näkökulmia näihin asioihin.
Viimeinen kestävä teko ehkä kaupassa arkipäiväiset valinnat.
Suosin lähiruokaa ja luomuruokaa –
ja mahdollisuuksien mukaan yritän siinä vaikuttaa.
– Hyvä. Sitten Piia, ole hyvä.
– Hei vain, olen Piia Aho ja työskentelen Marttaliitossa Arki sujuvaksi -toiminnan asiantuntijana.
Taustaltani olen kasvatustieteilijä, eli myös opettaja, –
mutta myös sosiaalityöntekijä –
ja työskennellyt vuosia nuorten parissa ja nuorten talousohjauksen ja -opetuksen parissa.
Varmaan ihan viimeinen kestävä teko oli se, että kävelin tänne, –
mutta se mihin olen erityisesti itse kiinnittänyt lähiaikoina huomiota, on ruokahävikki.
Esimerkiksi aamulla yritin kaikki mustat banaanit, avokadon puolikkaat ja jugurtin jämät laittaa siihen.
Oli oikein herkullisen makuista. Ruokahävikkiin yritän vähän keskittyä.
– Hienoa. Sitten Mikko.
– Olen Mikko Kurenlahti, taustaltani uskontotieteilijä, –
ympäristö- ja uskonnontutkija, kestävyystutkija.
Olen pitkälti erikoistunut juuri näihin ympäristö-, kestävyys- ja oikeudenmukaisuuskysymyksiin –
ja viimeistelen tällä hetkellä väitöstutkimusta kuluttajuudesta uskonnon kaltaisena ilmiönä –
ja maailmankatsomuksellisena haasteena juuri tässä kestävyyskriisin kontekstissa.
Eli tulen ehkä vähän jännistä kulmista, mutta liittyen tuohon teatterinkin olemassaolon kysymyksiin, –
niin ne juuri minua kiehtovat.
Minulla on tänään käynnissä tämmöinen vaikuttamisen torstai.
Ehkä sen nostan tähän kestäväksi teoksi.
Olen tulossa suoraan tänne siitä, –
että olen aamulla ollut vetämässä opettajille kestävän elämäntavan todeksi elämisen koulutusta.
Ehkä se, että olin siellä mahdollistamassa ylipäätään tätä kohtaamista ja keskustelua –
ja pohtimassa opettajien kanssa, että mitä tämä ylipäätään on –
ja miten ihmisiä saataisiin kasvatettua kestävyys- osaajaksi ja miten olla itse kestävyysosaaja –
ja mitä tämä tarkoittaa, niin nostan sen päivän teoksi.
– Tärkeä teko. Ja sitten Anni, ole hyvä.
– Hei vain kaikille, tai hyvää iltapäivää.
Olen Anni Marttinen ja SOSTE:ssa, Suomen sosiaali- ja terveysalojen kattojärjestössä, pääekonomistina –
ja olen ollut itsekin Suomen Pankissa aikoinaan töissä, –
ja Euroopan keskuspankissa ja valtiovarainministeriössä.
Hyvinvointi- ja ympäristöasiat ovat sitten johtaneet tähän pestiin, missä olen nyt.
Pyrin tekemään myös osaltani talouskeskustelusta helposti lähestyttävää ja hauskaakin, –
esimerkiksi TikTokissa ja Instagramissa.
Minun kestävä tekoni... Haluaisin sanoa, –
että kävin jo äänestämässä, mutta en on vielä käynyt äänestämässä, –
mutta aion äänestää puoluetta, jonka ohjelmassa ympäristö-, luonto- ja ilmastoasiat –
ja sosiaalisen kestävyyden asiat ovat tärkeitä.
Eli se on mielestäni ehkä paras tapa vaikuttaa siihen, –
että millaista politiikkaa ja minkälaista maailmaa me rakennetaan.
– Erittäin hyvä puheenvuoro.
Kiitos kaikille esittelyistä.
Meillä on nyt aivan mahtava kokoonpano keskustelemassa mielenkiintoisesta aiheesta.
Kun puhutaan kansalaisen taloudellisesta toiminnasta kestävästä näkökulmasta, –
se painottuu aika paljon kulutukseen ja kulutusvalintoihin, –
ja siksi mekin nyt käsitellään aika paljon niitä teemoja.
Liikumme ehkä jonkin verran ilmiötasolla, mutta yritetään kuitenkin olla myös jalat maassa –
siellä ihan arjen toiminnan ja arjen ja yksilön tasolla.
Mutta totta kai se yhteiskunnan toiminta ja yhteiskunnan rakenteet on siinä siinä tärkeä elementti taustalla.
Annia lukuunottamatta te kaikki muut olitte seuraamassa tuota teatteriesitystä.
Mitä ajatuksia tuo teatteriesitys teissä herätti? Mitä siitä jäi päällimmäisenä mieleen?
Kuka aloittaa? Mikko vaikka aloittaa.
– Paljonkin ajatuksia. Tykkäsin varsinkin loppua kohden juuri, kun mennään tähän, –
että miten ostaminen on elämää ja olemassaoloa ja muuta tämmöistä.
Ihan turhaan minä väikkäriäni teen.
Ylipäätään ehkä se, että... Ennen kuin aloitettiin, sanoin, –
että taloushan on usein mielettömän vaikea aihe, –
tai se tuntuu mielettömän vaikealta aiheelta keskustella.
Hyvä, että täällä on ekonomisti, koska usein kun minä tulen paikalle, –
minun pitää olla vähän, että "En ole taloustutkija, älkää kysykö minulta tällaisia kysymyksiä".
Mutta tuossakin se, minkälaisia mahdollisuuksia esimerkiksi taiteella on näyttää meille, –
minkälaisen maailman keskellä me eletään, minkälaiset voimat meitä koskettaa.
Jäin miettimään sitä, kun siinä oli puheenvuorot taiteen mahdollisuuksista myös innovoida uutta, –
näyttää meille myös niitä... Avata mielikuvitusta kohti jotain muuta kuin se, mikä meillä nyt on.
Se on ehkä sellainen keskeinen, mitä jäin miettimään, –
että tämä on juuri se, jota me tosi paljon nyt tarvitaan.
– Joo, tosi mielenkiintoisesti...
Olisin halunnut nähdä koko esityksenkin. Sai sellaisia pieniä näytepaloja.
Mutta jotenkin se, –
että nämä ilmiöthän eivät ole ihan uusia. Eli samoista asioista on puhuttu, –
vaikka ympäristössä tapahtuu paljon muutoksia.
Mutta ydinhän siellä on aika sama, ja varmaan tarvitaan vähän uudenlaisia tapoja työstää niitä –
ja miten se raha otetaan puheeksi.
– Minusta oli jotenkin tosi kiva nähdä sen sellainen –
ehkä vähän kierokin puoli sellaisessa oman edun ajattelussa, –
että katsotaan tosi kapeakatseisesti vain sitä, miten saadaan enemmän rahaa ja enemmän kaikkea ja tehokkaampaa.
– Mikko ottikin jo esille tuossa tämän tällaisen, –
mitä olet tänä päivänäkin jo tehnyt.
Kuluttamisessahan ei ole kyse siitä, mitä ihmiset tekevät, –
vaan että sillä myös kiinnitytään laajasti siihen olemassa olevaan kulttuuriin.
Olet, Mikko, tarkastellut omassa tutkimuksessa myös kuluttajuutta uskonnon kaltaisena ilmiönä.
Ja tavallaan se, että miten myös kuluttaminen liittyy meidän kaikkiin sosiaalisiin suhteisiin.
Nyt, kun mietit sitä tehtävää, mitä olet tänäänkin kouluttajana tehnyt, –
niin voisitko myös tuoda ehkä ja kertoa meille muillekin, –
että miten tämä uskonnonkaltaisuus, sosiaalisuus, –
voitaisiin ottaa huomioon, jos meille ihmisille opetetaan nyt taloutta –
ja miten ihmisiä neuvotaan talousasioissa?
– Tarvitsisin tähän paljon enemmän aikaa.
– Lyhyesti. Sellainen hissipuhe.
– Ihan lyhyesti ehkä siis ylipäätään se, –
että minusta arjessa tarvitaan paljon enemmän keskustelua ylipäätään siitä, –
että mihin me kuuluttamista käytetään. Kun me käydään vaikka ostamassa asioita, –
niin mitä me ollaan ihan oikeasti ostamassa?
Jotenkin ymmärrys siitä, että kuluttaminenhan on omalla tavallaan vähän kuin kieli.
Me kerrotaan kuluttamalla koko ajan toisillemme asioita.
Esimerkiksi tuossa näytelmässä mainittiin vaatteet vanhastaan tällaisena sosiaalisen luokan merkkinä, –
mutta me tehdään koko ajan sitä. Kun me käydään kaupassa, –
riippumatta pitkälti siitä, mitä me ollaan ostamassa, me kerrotaan siinä asioita, –
että kuka olen, mistä tulen, mikä identiteettini on, –
yhä voimakkaammin myös siitä, mitkä ovat minulle tärkeitä arvoja, mihin haluan tätä maailmaa viedä.
Kerrotaan itsellemme tavallaan itseämme todeksi hirveän voimakkaasti kuluttamisen kautta, ja myös toisille.
Ja myös unelmoidaan jatkuvasti kuluttamisen avulla: "Pukeudu työhön, jonka haluat" tai muuta, –
mutta me ollaan myös ostamassa elämää, jota me kuvitellaan, että me halutaan elää.
Ehkä ylipäätään toivoisin paljon keskustelua siitä, –
mitä me ollaan kuluttamalla tekemässä, ja ymmärrystä siitä, –
että kun meidän yhteiskunta ei käsittele mielestäni taloutta missään määrin välineenä, vaan päämääränä, –
ja silloin se menee väärin. Talouden pitää nimenomaan olla väline, –
joka palvelee itseään suurempia päämääriä.
– Kiitos Mikko, Tulisiko teille muille jotakin mieleen tästä samasta teemasta?
– Niin, näin se varmaa onkin, että moni vaikka nuorista ei pohdi sitä, –
että samalla kun he hankkivat jotain, he myös vaikuttavat ja tekevät arvovalintoja, –
vaan niitä valintoja tai ostoksia tehdään ehkä mainonnan ja muiden ystävien ja ympäristön merkityksellä.
Se keskustelu aika usein vaikka sosiaalisesta mediasta puuttuu –
tai siellä työskentelevien ja markkinoinnin parissa olevien, että he eivät ehkä tätä nosta esille ollenkaan. –
– Minulla tuli tuosta viimeisestä kommentista mieleen, että kuinka talouden pitää olla se väline eikä päämäärä.
Se on jännä, kuinka muutaman vuosikymmenen aikana siitä on tullut se päämäärä.
Sellaisessa valtavirtaisessa ajattelussa ajatellaan, että me palvellaan sitä taloutta.
Ja nyt on huomattu, varsinkin, kun on ollut kaikennäköisiä vaaliväittelyitä, kuinka se talous on siellä ihan keskiössä.
Me luetaan lehdistä sitä, kuinka meillä on velkapommi –
ja se talouden tila on se tärkein asia. Unohdetaan hirveän helposti, että on ekokriisi, –
on hoiva- ja sosiaalista velkaa, meillä on mielenterveysongelmia meidän yhteiskunnassa.
Tällaiset asiat, jotka liittyvät ihmisiin ja meidän kykyyn elää, jäävät tosi usein siitä keskustelusta pois.
Itse asiassa tuntuu, että me palvellaan taloutta eikä talous palvele meitä.
– Erittäin tärkeä ja merkittävä pointti. Jos mennään sinne ihan arjen tasolle, –
niin Piia sinun omassa työssäsi, –
niin miten talousosaaminen tai kuluttaminen näyttäytyy haavoittuvassa asemassa olevien nuorten keskuudessa, –
kun teet heidän kanssaan työtä?
– Onhan taloudella ja kuluttamisella iso merkitys nuorten elämässä.
Osittain tiedostaen ja osittain ihan tiedostamatta.
Yleisesti ajattelen, että nuorilla on varmaan aika hyvätkin tekniset taloustaidot tänä päivänä.
Koulu tarjoaa paljon. Ihan ekaluokkalaiset jo laskeskelevat, –
että mitä tällä rahalla saa ja näin.
Varmasti vaikka omaan nuoruuteen verrattuna paljon tietoisempia.
Mutta se mitä vahvasti näkyy, on esimerkiksi se, –
että meidän raha on viime vuosina digitalisoitunut hyvin nopeasti.
Tänä päivänä on nuoria, jotka ei ole nähnyt edes seteleitä tai kolikoita.
Kaikki kulkee jossain digimaailmassa.
Ja erityisesti näillä nuorilla, jotka ovat haavoittuvassa asemassa tai on jonkinlaisia oppimisen vaikeuksia, –
erilaisia häiriöitä keskittymisessä ja hahmottamisessa, –
niin näille se on äärettömästi vaikeampaa hahmottaa sitä rahan käsitettä, –
kun se on vain numeroina jossain digiappeissa ja muussa.
Toinen, joka näkyy vahvasti, on ympäristön vaikutukset.
Nuoret seuraavat sosiaalista mediaa. Ymmärrän hyvin, –
että on vaikuttajien työ markkinoida, myydä ja saada, kuten tuossa näytelmässäkin, esille sen, –
että he ovat voittajia, jotka näitä tuotteita hankkivat. Mutta se luo aika paljon myös paineita.
Ja nuorille yksi perustarve on se, että he ovat osa jotain yhteisöä, harrastavat jotain.
Tänä päivänä näihinkin vahvasti liittyy se kuluttaminen.
Mediassa on paljon ollut vaikka tästä roadman-kulttuurista juttua, –
niin siellähän vahvasti vaatteet on se sama. Ihan joillain heppatytöillä tai -pojilla, –
niin jotta olet osa sitä yhteisöä, niin siellä pitää olla tietynlaiset saappaat.
Valitettavasti... Esimerkiksi itse työskentelen vankilassa nuorten kanssa.
Siellä yhteisöllisyys nuorilla menee sen yli, että onko rahaa vai ei.
Sitten nämä tavarat hankitaan, tai kuten he sanovat, ottavat.
Me aikuiset ehkä sanotaan, että varastetaan, mutta he ottavat.
Koska se on tärkeämpää että olet osa siinä yhteisössä.
Eli vahvasti vaikuttaa se kuluttaminen ja raha heidän elämään.
– Tuo on varmaan ihan erityinen ympäristö, jossa sinäkin työskentelet.
Siellä varmaan näkee sen...
– Ääripään. – Juuri näin.
Mikko, ole hyvä.
– Tähän keskusteluun liittyen tuo on hirveän tärkeä pointti.
Puhun itse siitä, miten me luodaan erilaisia kuluttajaheimoja, –
että miten meillä tulee nämä kuluttamisen kohteet juurikin kielen tapaisena välineenä, –
jolla me kommunikoidaan toisillemme, että "Kuulun tähän joukkoon, tämä on se mun porukka".
Ja miten korostettua se sitten on meidän nykyisessä yhteiskunnassa juurikin.
Tavallaan myös yhdessä uskotaan sitä todeksi, –
että jos pääsen kiinni noihin välineisiin ja kulutuskohteisiin, –
niin se on se, mitä tämä yhteisön jäsenyys meiltä vaati.
Tämä on tavallaan ihan todellista siinä mielessä. Myös miksi on niin tämä haastava tilanne, –
niin me ollaan sosiaalisia olentoja ja me halutaan kuulua yhteen. Me halutaan, että meidät nähdään, meitä arvostetaan, –
me tullaan kuulluiksi ja hyväksytyiksi. Sitten meillä on tämmöinen välineistö, –
joka sanoo että, "Täällä se on, tule ja ota. Näihin sinun pitää saada yhteys, niin tämä onnistuu".
Sitten tulee juuri sitä painetta, että mihin halutaan liittyä.
Sitten se vielä luo sellaisen, että se käy kaikkiin.
Eri jäsenet määrittelevät sen eri tavalla, että mitä meidän heimon jäsenyys vaatii.
Mutta markkinat tarjoavat sen joka tapauksessa, että yhteinen koodisto ja koko ajan vain yhdenmukaisempi.
– Konsta, sinä työssäsi tapaat lapsia, ja sitten olet itse vielä nuori, –
niin miten lapset ja nuoret puhuvat tänä päivänä rahasta?
Jos vaikka vertaat omaa lapsuuttasi tähän aikaan, niin onko siinä tapahtunut jotakin muutosta?
– Lapset puhuvat tosi paljon jotenkin...
He ihailevat rahaa tosi paljon, –
että on siistiä, että on rahaa ja kaikkia esineitä ja tavaroita.
Tosi paljon se vaikuttaa, mitä myös kotona on.
Keskustelussa lasten välillä, että onko asioita, –
niin ne, joilla ei välttämättä ole niin paljon, yleensä he sitten vähän häpeävät sitä.
Siinäkin näkyy jotenkin se paine kuulua tiettyyn porukkaan, mutta se onkin aika paljon kapeampi lapsilla, –
että mitä ihannoidaan siinä.
Ehkä minun ikäisilläni se vähän laajenee, –
millä tavalla siitä puhutaan, mihin ikään kuin kuplaan kuuluu.
Osa ihannoi sitä, että on paljon tavaroita ja rahaa ja näin.
Sitten taas toiset ainakin puhuvat siitä, –
että on tärkeämpää se, että on vain itse tyytyväinen siihen, mitä on, –
eikä arvosta niin paljon sellaista ulkoista.
Se voi olla tosi vaikeaa sitten oikeasti toteuttaa sitä, mitä sanoo, –
koska myös se on elämisen edellytys, että on kuitenkin asioita.
On tosi vaikea olla tyytyväinen, jos koko ajan joutuu kamppailemaan sen eteen, –
että on tarpeeksi rahaa.
– Aika hyviä teemoja.
Teillä on hyvä, erilainen tulokulma tähän teemaan kaikilla. Tästä saadaan varmasti hyvä keskustelu.
– Saanko nopeasti kommentoida? – Joo, ole hyvä.
– Olen ihan samaa mieltä, että varmasti nuoret ihannoivat sitä rahaa ja se on tärkeää, –
mutta sitten tämä uudempi sukupolvi on myös fiksua sen suhteen, että he arvostavat myös kierrätystä.
Kirpputoreilla käynti on muodikasta vaikka minun sukupolveen verrattuna.
Pienestä pitäen peruskoulu tänä päivänä kasvattaa myös tätä ympäristöajattelua.
Minä luulen, että monessa näkökulmasta kestävän ajattelun suhteen lapset ovat fiksumpia kuin me keski-ikäiset, –
jotka ovat eläneet lapsuuden, kun ne eivät ole olleet vielä niin tärkeitä.
Se ristiriita varmaan onkin, että se raha on tärkeä, mutta samalla myös kestävät valinnat ja arvot.
– Eli siellä meillä vanhemmilla olisi opittavaa? – Varmasti aika paljon.
– Anni ja sitten Mikko.
– Siitä myös, että kuinka tämä kirppiskulttuuri on kasvanut –
ja driftaaminen on trendikästä, –
niin jostain huomasi, että puhutaan myös siitä, että driftaaminen voi olla vähän myös addiktoivaa.
Tuli tästä Mikon puheenvuorosta mieleen se, –
että niin paljon kuin kuluttaminen on myös sosiaalisen identiteetin rakentamista ja ryhmään kuulumista, –
niin se on myös hyvin äkillisiä dopamiiniryöppyjä, –
varsinkin kun netissä shoppailee. Tunnistan itsestäni myös tämän, –
että kun laittaa koriin vain asioita, niin se jo tuottaa hyvää oloa.
Ei tarvitse edes mennä sinne checkout counterille ostamaan, –
kun se voi jäädä jo siihen, että saa sen dopamiinin.
Rupesin pohtimaan myös sitä, että se miten meidän yhteiskunta on rakentunut, –
me tarvitaan niitä dopamiiniryöppyjä varmasti, koska ollaan hyvin kuormittuneita töissä.
Me tehdään pitkää työpäivää. Meidän työtunnit ei ole laskenut, vaikka tuottavuus on laskenut viimeisen sadan vuoden aikana.
Niin jos sitä tilaa olisi ennemmän, olisi aikaa mennä metsään ja avantoon ja olla perheen kanssa, –
niin ei välttämättä edes tarvitsisi kuluttaa. Tämmöinen ajatuskela.
– Tuossa teatteriesityksessäkin puhuttiin juuri tästä, –
että miten markkinoijat kuitenkin pystyvät tekemään sen.
Sehän on aika nerokasta, että se on tuolla nettimaailmassakin, –
sielläkin kaupankäynnissä saatu aikaan se hyvän olon tunne, jota sitten tavoitellaan.
– Tässä tulee niin paljon syötteitä, että on monta eri näkökulmaa.
Myös juuri, että ei pelkästään se dopamiiniryöppy, vaan oli tärkeää, että toit myös kiireen ja kuormituksen.
Hirveän usein huomaa, että kestävän elämäntavan keskeiset haasteet on, –
että "Voi ei, verensokerini on alhaalla ja en ehtinyt."
On kiire, ja sitten juoksee äkkiä nappaamaan jotakin. Kuinka paljon oikeasti ehdimme ajatella asioita?
Mutta Konsta toi tärkeän teeman, juuri tämän tyytyväisyyden.
Mielestäni ylipäätään jos miettii ihan yhteiskuntanakin, –
niin eihän me osata missään määritellä, mihin me ollaan tyytyväisiä.
Meillä on koka ajan tällainen eetos, että riittävästi on vähän enemmän kuin nyt on.
Siihenhän koko tämä talouskasvun ajatus perustuu, että koko ajan pitäisi olla vähän enemmän.
Tämä on juuri tämä välineperiaate myös tässä.
Toisaalta mietin somemaailmaa ja muuta, –
että miten helppoa on jotenkin omaksua juuri se kasvulogiikka, että se jostain syystä olisi parempi.
Juuri kyselin omilta lapsiltani tätä kuuluisaa "Paljonko sun outfit maksaa one by one?"
Kysyin, että mitä tässä mielestäsi sanotaan, miksi tämä kysymys on tärkeä?
Mitä paljastaa sinulle, että paljonko tämä maksaa? Hän jäi miettimään, että miksi kysyn tällaista.
Sitten hän sanoi, että "Se on jotenkin koleeta, jos sulla on tonni päällä."
Okei, no miksi? "No, se on".
Tällaiset kysymykset myös jäävät usein, että mikä on riittävästi.
Koko ajan meillä on tällainen, että vähän enemmän. Se on vähän parempi jostain syystä.
Ja siellä ei tule sitä, että tähän ollaan tyytyväisiä, tämä riittää.
– Konsta ja sitten Anni.
– Tuntuu, että on tosi vahvasti joku tietty asteikko, jota kiivetään koko ajan ylemmäs, –
tai halutaan kiivetä ylöspäin. Välttämättä sitä ei sanota kuitenkaan ääneen, –
mutta juuri jollain tuollaisella mitataan se, että missä kohti olet sitä asteikkoa.
– Tuo on kiinnostava, että paljonko sinulla on päällä.
Jossa olet ostanut vaatteen, joka maksaa tonnin, –
niin siinä vaiheessa, kun pidät sitä, ei se ole tonni enää.
Sen arvo romahtaa, kun ostat sen.
Et voi uudelleen myydä sitä tonnilla, todennäköisesti, –
ellei se sitten ole jokin Birkin-laukku, jonka arvo voi kasvaa.
Mutta todennäköisesti jos ostat 500 euron jakun, niin myyt sen ehkä 20 eurolla.
Eli sekin on hyvä muistaa, että sinulla ei ole oikeasti päällä sitä rahaa. Se on vain kuvitelmaa.
– Ja mielenkiintoisempaa olisi kysyä, että mitä ne vaatteet edustavat, –
mutta se numero on varmaan jotenkin helpompi hahmottaa, että tonni on parempi kuin Suomessa valmistettu.
Silti siitä ei arvo niin ehkä nouse.
Mutta olisi paljon mielenkiintoisempaa kysyä, mitä haluat vaatteillasi tuoda ilmi –
ja mitä arvoja ja asioita ajat niillä.
– Tämä on myös mielenkiintoinen ylipäätään.
Tosi mielenkiintoinen matka itseen, kun lähtee oikeasti pohtimaan, että mitä hankkimani asiat minulle edustavat.
Haastattelin yhtä tyyppiä.
Samana päivänä kun kuultiin, että Ukrainan sota syttyi, niin hän huomasi, että hän käveli...
Hän on siis intohimoinen neuloja, oli tässä neulontaboomissa mukana.
Hän käveli lankakauppaan sinä päivänä ja meni sinne myyjälle, että –
"Mun pitäisi ostaa nyt jotain turvaa, lämpöä, aurinkoa tai valoa. Olisiko sulla?"
Myyjä oli heti, että "Tiedän juuri, odota." Ja sitten hän kävi hakemassa ne langat, –
jotka edustavat lämpöä ja turvaa. Siitä valittiin sopivat, ja hän lähti sieltä kotiin niiden kanssa.
Mitä tässä oikeasti ostettiin? Mitä tässä käsiteltiin?
Miten tämä kaikki meitä oikeasti palvelee? Hirveän ymmärrettävällä tavalla, –
mutta tämä on se haaste myös.
– Mutta myyjätkin osaavat hyvin sitten vastata tähän, –
että hae turvaa, lämpöä ja rohkaisua, niin sieltä tulee heti joku tavara, –
joka sitten on ratkaisu siihen.
Me opitaan paljon kulutusta sosialisaation kautta eli muilta omaksumalla.
Jokainen teistä voisi kertoa, –
että mikä tai kuka on teillä vaikuttanut eniten teidän kulutustottumuksiinne, jotka teillä on tällä hetkellä.
Aloittaako Anni vaikka?
– Niin mikä minulla on tällä hetkellä? Rupesin tässä miettimään myös tätä, –
kun puhuttiin nuorista ja omista kulutuskäyttäytymisistä, niin rupesin miettimään omaa nuoruutta.
Aloitin uudelleen katsoa O.C:ta, jos tiedätte tämän legendaarisen, todella hyvän sarjan.
Tajusin, että pukeudun ihan niin kuin Marissa. En ollut silloin nuorempana tajunnut ollenkaan, –
mutta se oli selkeästi ollut se, että halusin ostaa samanlaisia vaatteita.
Katsoin Gossip Girlinkin uudestaan vähän aikaa sitten ja olin, että –
"Minulla on tuo ihan sama mikä Blake Livelyllä". Toki joku halvempi versio, –
mutta populaarikulttuuri on vaikuttanut ihan todella paljon minuun.
Ja varmaan vaikuttaa edelleenkin.
Toki riippuu ihmisistä, että kuinka visuaalinen on ja kuinka paljon miellyttää tällainen kauneus.
Olen kyllä itse aina ollut todella muodin ja vaatteiden perään –
ja koettanut sitä todella paljon viime aikoina tuoda kestävämpään käyttäytymiseen –
ja pohtinut omaa kulutussuhdetta vaatteisiin ja muotiin.
Pikamuodin jättäminen on kyllä tullut omaan elämään, –
että se kulutuskäyttäytyminen on muuttunut ihan muutamassa vuodessa.
Siihen ovat liittyneet nämä IPCC-raportit ja ilmastonmuutos.
On kyllä tosi paljon muuttunut tietoisuus siitä, mihin me ollaan maailmaa viemässä tällä kulutuskäyttäytymisellämme.
– Hyvä. Mites Mikko?
– Tuo on vaikea kysymys, koska se on niin ajassa elävää, –
että kuka minuun vaikuttaa ja milloinkin.
Se on siis ihan ok, ja se on hyvä myös huomata, että se on jotenkin semmoinen, –
että se on hyvin lilluvaa ja vaihtelevaa.
Juurikin, että kuluttaminen tarjoaa minulle eri ikäisenä eri yhteyksissä –
varmaan niin monenlaisia erilaisia merkityksiä, joihin pääsen kiinni.
Hirveän vaikea kysymys, että kuka minuun nyt eniten vaikuttaa.
Totta kai siis jossain määrin se, että kun oman perheen sisällä on omanlaisensa kuluttamisyhteisö rakentunut, –
miten me perheenä ylipäätään, minkälaista ruokaa me ostetaan ja syödään ja miten me pukeudutaan.
Minulla on ehkä enemmän tullut koko ajan se, että koetan vaatteiden ja muun kannalta mahdollisimman vähän.
Yritän kyseenalaistaa aika paljon itseäni.
Mutta ehkä sanon nyt suoraan tällä hetkellä sen perheen ja muun, –
mutta toisaalta minusta tuntuu, että tässä on ollut semmoista kameleonttimaista liikettä niin paljon, –
että se vaihtelee tosi paljon.
– Niinhän Annikin tuossa edellä toi esille, että se myös muuttuu ajassa.
Nyt Annillakin on tullut myös kestävän kulutuksen ajatus enemmän pinnalle viime aikoina.
Mites Piia?
– Varmasti juuri ajan mukaan vähän vaihteleekin, –
mutta luulen, että suhteeni raha on kyllä rakentunut jo hyvin pienestä pitäen.
Minulla on ollut mahdollisuus kummisetäni myötä jo tosi pienenä alkaa tehdä töitä, –
poimia herneitä.
Palkka oli surkea, –
mutta 10-vuotiaalle lapselle oli valtaisa se rahamäärä.
Mutta silloin ehkä oppi suhteuttamaan jo siihen, –
että "Okei, minä kerään tämän valtavan sangon näitä herneitä ja saan 20 markkaa rahaa siitä", –
mikä oli pienelle lapselle iso, –
mutta oppi sen, että pitää tehdä paljon työtä sen eteen.
Ja varmasti se, kun on tehnyt pitkään töitä ihmisten kanssa, jotka elävät pääsääntöisesti tukien varassa, –
niin siinä koko ajan peilaa sitä, ja ohjaaja neuvoo, –
niin sitten ehkä aika ristiriitaistakin.
Ja sitä keskusteluahan käy itsekin mielessä paljon, –
että kun teen töitä nuorten ja aikuisten kanssa, joilla on todella pienet rahat, –
niin kuinka minä voin samaa aikaan ostaa 200 euron kengät ja olla ihan että –
"No niin, nyt vaan tästä saadaan tämä raha riittämään koko kuukaudeksi ja kokataan helppoja ja edullisia ruokia."
Sitä joutuu jatkuvasti aina pohtimaan.
– Konsta?
– Täytyy kompata ehdottomasti aikaisempia siinä, että se muuttuu tosi paljon ajan saatossa.
Minkälaisessa yhteisössä milloinkin on, vaikka vaihtaa jonkun harrastuksen, niin se saattaa vaikuttaa myös siihen, –
että miltä kantilta itse katsoo niitä.
Mutta kyllä se pohja on tosi vahvasti tullut vanhemmilta, kotoa ja sisaruksilta.
Äitiltä ehdottomasti eniten jotenkin semmoinen, –
että käytettynä mahdollisimman paljon kaikkea.
Se vaikuttaa kyllä tänä päivänä myös tosi paljon.
Jos pitää tehdä joitain hankintoja, niin Tori.fi on se ensimmäinen.
Ensin sinne, ja jos ei sieltä meinaa löytyä, niin sitten katsotaan muita.
Kyllä sieltä tosi paljon on tullut vaikutteita. – Jotenkin ehkä jatkona tähän kysymykseen mietin, –
mitä mekin tässä sanoitetaan, mikä meihin vaikuttaa, –
että ei pelkästään se sosialisaatio, mihin me halutaan liittyä.
Mutta tämä, että miten paljon meidän kuuluttamiseen ja ostokäyttäytymiseen –
vaikuttaa meidän mielikuvitus ja se, mistä me unelmoidaan.
Jos mekin nyt ajatellaan sitä, että maailman pitäisi olla eettisempi ja oikeudenmukaisempi –
ja unelmoidaan siitä, että joskus me se saavutetaan, niin sehän suoraan kääntyy siihen, –
että kuluttamalla lähdetään tekemään sitä.
Minulla on jäänyt mieleen tämmöinen nuorempi tyyppi, –
joka katseli kaupassa urheilukelloa. Hän oli sen kellon äärellä, että –
"Jos tuon saan, alan käymään lenkillä, minusta tulee paljon paremmin voiva, –"
"alan juoksemaan ja voimaan paremmin ja sitten alan elää sitä elämää, mitä oikeasti haluan elää."
Tällaisetkin vaikuttavat tosi paljon, että jossain taustalla siintää se toivo jostakin.
– Niin ja sillä tavalla tulla sitten paremmaksi ihmiseksi ikään kuin. Anni?
– Unohdin jo melkein se alkuperäisen. Tulee niin paljon syötteitä, –
joista haluaisi ottaa kiinni, mutta minulle tuli mieleen Konstan puheenvuorosta, –
että olet oppinut kotona ostamaan käytettynä.
En tiedä, mistä se on tullut, varmaan myös kotoa, kun äitini on myös tehnyt paljon itse vaatteita.
Hän aina puhuu, että 80-luvulla hän teki kaikki vaatteet itse, kun ei ollut H&M:ää ja muita.
Lapsena olin, että "Vau, sä olet osannut tehdä vaatteita. Kuinka hienoa!"
Niin minäkin olen opetellut korjaamaan omat vaatteeni hyvin jo aikaisessa vaiheessa, –
siihen pisteeseen asti että olen käyttänyt 10 vuotta vanhoja housuja, joissa on reikiä, –
niin että puoliso ja äiti on joutunut sanomaan, että voisiko ne heittää jo pois, –
kun ne alkavat olla niin kulutettu jo loppuun. Minulla on hyvin pinttynyt jonnekin päähän, että...
Myös ehkä joku emotionaalinen side voi olla vaatteisiin, –
että kun niistä tulee rakkaita ja niitä käyttää pitkään, niin niitä ei vain halua heittää pois.
Luin jostain ihan vähän aikaa sitten, –
että alkaa tulla uudelleen pinnalle korjata vaatteita.
Siitä olin, että olen vähän ylpeä itsestäni, että olen aina korjannut niitä.
En ole ikinä halunnut heittää pois, että jos se on nyt vasta uudelleen nousemassa pinnalle.
Vaatteiden korjaaminenhan on ihan nerokasta. Miksi heittäisi pois ja ostaisi uutta?
– Niin, ja mehän aika paljon, nyt jos mietitään vaikka juuri muotia, –
niin se on aika kertakäyttöistä kyllä. Sesongit vaihtuvat tosi nopeasti, –
ja täytyy koko ajan olla uusimassa sitä garderoobia, –
niin tuohan on todella hieno ajatus, että pidetäänkin pidempään niitä vaatteita niin pitkään, –
kun ne ovat vielä pidettävissä ja korjattavissa.
Mutta tästä onkin hyvä aasinsilta mennä tuonne ekologisuuteen, –
eli miten ympäristö otetaan huomioon kulutuksessa.
Ihmisethän puhuvat paljon sen puolesta, että miten he oikeasti pitävät tärkeänä sitä, –
että otetaan ympäristö huomioon omissa kulutusvalinnoissa. Mutta sitten kuitenkin varsinaisten tekojen välillä –
onkin sitten se tietty ristiriita.
Miksi ihmiset eivät sitten kuitenkaan saa toimittua kuten he ajattelevat? Mikä siinä on esteenä?
– Siinä on varmaan monta estettä, –
mutta tapoja on vaikea muuttaa.
Ihminen oppii hitaasti, ja erityisesti pois oppiminen vanhoista tavoista on vielä haastavampaa.
Ihminen on myös tosi mukavuudenhaluinen.
Se voi tarkoittaa sitä, että jos pitäisi ruokapuolella valita enemmän kasviperäistä, –
niin täytyy ensin opetella niiden kasvisten käyttöä ja niistä reseptejä.
Usein se voi olla helpompaa, että tekee vain sitä tuttua spagettikastiketta.
Eli sehän vaatii ihmiseltä paljon, että muuttuu ja oppii uutta.
Ja ihminenhän on aika hidas oppimaan tietyllä tavalla. On helppo puhua, että minä toimin ja teen näin, –
mutta se muutos tapahtuu aika hitaasti meissä.
– Minä en ehkä näkisi myöskään sitä, että se olisi yksilön vastuulla muuttaa tätä meidän järjestelmää, jossa me eletään.
Me ollaan rakennettu järjestelmä, jossa valitettavasti luonnonresurssit, –
meidän ympäristö, eläimet, meitä ei ole kiinnostanut se pätkääkään.
Nyt me ollaan siinä tilanteessa, missä me ollaan. Ja se ei voi olla meidän 18–25-vuotiaat, –
jotka yhtäkkiä muuttaisivat tämän omalla käyttäytymisellään. Se aiheuttaa ahdistusta, että meidän pitäisi jo miettiä sitä, –
mihin haluaa, minkälaisen uran haluaa tehdä, missä haluaa olla töissä ja kuka on ihmisenä.
Sitten pitäisi vielä siinä pelastaa tämä maailma yksin.
Me tarvitaan enemmän julkisen talouden ohjaamista ja julkisen päätäntävallan, –
että me voitaisiin muuttaa niitä kannustimia niin, että kun me ollaan siellä ruokakaupassa, –
niin esimerkiksi kasvisruoka olisi halvempaa tai näkisimme jotain kuvia, miten se on tuotettu.
Ei niin, että me tullaan pimeänä, että "Rakastan eläimiä, mutta syön silti eläimiä."
Tuodaan se tietoisuuteen myös, mitä vaikutuksia meidän kulutuskäyttäytymisellä on –
ja ohjataan ihmisiä niin eikä syyllistetä. – Hyvä pointti. Konsta?
– Tuli myös mieleen tuosta se, –
että jos ihminen ei näe jotain asiaa oikeasti siinä arkipäivässä, –
niin se on vähän niin kuin maton alla.
Se ei ole enää mielessä siinä vaiheessa. Sitten jos ihmisen vie oikeasti sen eteen, –
että tässä tämä nyt näkyy konkreettisesti, kun heitit sen roskan, –
ja nyt joku kilpikonna on kuollut siihen.
Se herättää tunteen, että tämä on ihan oikea asia ja voi nähdä sen teon seurauksen.
Mutta sitten kun se on tuollaista, että jossain tapahtuu jotain, –
niin sen tietää, mutta ei sitä tunne silloin oikeasti.
– Tämä keskustelu saattaa mennä hirveän vaikeaksi välillä. Minusta on tärkeä huomata ylipäätään se, –
että tämä on niin rakenteellinen ja systeemitason haaste, jonka edessä me käytännössä ollaan.
Mistä tahansa puhutaan, ilmastonmuutoksesta, luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä, –
aika dramaattisesti etenevästä lajikadosta, niin käytännössä se juurisyy näiden kaikkien takana –
on meidän kulutuskeskeiset elämäntavat. Ja käytännössä väitän, –
että ei me olla myöskään hirveän suurella mielikuvituksella rakentamassa jotain ihan muuta, –
vaan me yritetään aika pitkälti tuunata, että voisimmeko tehdä tämän ihan saman jutun, mutta vähän paremmin.
Kun meillä olisi myös oikeasti edessä se haaste, joka tuossa teatteriesityksessä tuli, –
että pitäisi pystyä kuvittelemaan, että voisiko edistys, kehitys, –
inhimillinen kukoistus oikeasti tarkoittaa jotain muutakin kuin jatkuvaa talouskasvua.
Me voidaan myös eettisesti ylikuluttaa. Se ei ole mikään ongelma meille.
Eihän me edes vaalien alla nähdä keskustelua, jossa joku kyseenalaistaa, että tarvitaanko me talouskasvua.
Ei sitä kysymystä tule, eikä mikään puolue ajaa tällaista näkökulmaa.
Mutta juuri huomio siitä, –
että jos meillä on aidosti tärkeät päämäärät, kuten vaikka se, –
että mitä jos me turvattaisiin tämä maapalloa ja ne järjestelmät, joita ilman meillä ylipäätään ei ole elämää.
Ja sitten lähdettäisiin katsomaan, ja kun meillä olisi se elämä, –
niin mitä jos se elämä olisi mahdollisimman monelle hyvää ja ihmisarvoista elämää, –
myös lajirajat ylittävällä tavalla hyvää elämää? Nämä olisivat aidosti tärkeitä päämääriä.
Ja jos me nyt vaikka 20 vuoden aikaikkunalla saadaan niin, –
että ilmastonmuutosta saatiin aika hyvin hillittyä, elämänlaatu nousi aika hyvin, –
tuloerot ihmisten välillä lähtivät nyt kapenemaan. Ja vaikka mielenterveysongelmat lähtivät laskuun, –
että asiat menivät aika hyvin eteenpäin, mutta talous ei kasvanut.
Niin voimmeko siinä vaiheessa sanoa, että epäonnistuimme? "Piru vie, uusiksi. Ei mennyt yhtään kuten oli tarkoitus."
Tämä on juuri se, että jos me katsotaan vain sitä, että meidän pitää saada talous kasvamaan, –
niin seuraus on se, että me saadaan talous kasvamaan.
Mutta pitäisi kysyä, mitä sillä saatiin aikaiseksi? Mikä oli se päämäärä, mitä me sillä rakennettiin?
– Annilla on varmaan tähän hyvä pointti. – Minulla on kaikki vastaukset.
Tutkimusten mukaan on myös arvioitu, että jos ei vastata ilmastonmuutoskysymykseen, luontokatoon tai muuhun, –
meidän talous tulee laskemaan, koska me menetetään myös...
Meille tulee esimerkiksi siirtolaisuutta, ääriolosuhteita, –
jotka aiheuttavat sitä, että meille tulee kustannuksia, ja se vaikuttaa meidän bruttokansantuotteeseen ja kasvuun.
Se, että me lähdetään tekemään ne investoinnit ja vaadittavat muutokset nyt, –
on paljon taloudellisestikin järkevämpää, ja se on ihan fakta.
Ja se on tavallaan se, mitä kaikkien puolueiden pitäisi muistaa, –
että me lähdettäisiin tekemään ne investoinnit nyt, –
niin sitten me saadaan siitä vielä kivasti kylkiäiseksi jotain innovaatioita ja cleantechiä, –
joita me voidaan viedä. Eli se voi olla uustalous, –
mutta se voi olla vielä paljon parempi. Ja voi olla todennäköisesti myös niin, –
että me ei tavallaan jouduta ottamaan sitä riskiä edes, että meidän talous olisi nollakasvussa, –
koska ihmiset ovat innovaatiokykyisiä –
ja me tuotetaan kaikkia uusia keksintöjä ilmastonmuutoksen torjumisen kylkiäisenä.
Se voi olla niin, että se ei välttämättä ole meidän kasvutuho.
– Ihan nopeasti vain yksi tähän kysymykseen miksi me ei toimita näin, –
niin onhan tämä ihan älytöntä, että me tiedetään, että nämä haasteet on edessä, –
mutta edelleenkin ekologisesti ja eettisesti tiedostava elämäntapa on vaihtoehtoista.
Paljon helpompaa on elää tuhoisalla tavalla, paljon halvempaa yleensä myös.
Jotenkin juuri se, mitä me esimerkiksi hintoihin lasketaan mukaan.
Huomataanko me vaikka, että se kaikkein halvin ruoka on pitkällä tähtäimellä varmaan kaikkein kalleinta ruokaa?
– Jos vielä siihen tavallisen ihmisen arkipäivään, että miksei se niitä valintoja tee, –
niin siihen tarvitaan juuri sitä ohjausta, mutta myös sitä, –
että se ihminen kokee itse saavansa siitä jotain. Hyvä esimerkki on tällainen, –
mitä teistä varmaan jokainen tekee: pullojen palauttaminen.
Se on säädeltyä ja se on määritetty, että niissä on pantit ja ne viedään.
Ihminen saa siitä joko rahallisen hyödyn –
tai lahjoittaa ne sitten, mitä siinä koneessa on. Mutta se on melkein 99 prosenttia, –
mitä suomalaisista pullot kierrätetään.
Eli tällaisilla pienillä asioilla, ohjauksella sekä huomioidaan, –
että yksilökin saa itse siitä jotain, niin pystytään tekemään niitä kestäviäkin valintoja.
– Tässä olis varmasti paljon vielä mahdollisuuksia kehitettävänä. – Paljon olisi!
– Jotenkin myös teille kaikille pallo siinä, –
että jollain tavalla me ollaan mielestäni tilanteessa, että voi hyvin olla, –
ettei meistä kellään ole vielä ratkaisuja, mikä se on se, mitä tässä tarvitaan.
Ne tulevaisuustaidot, joista nyt paljon puhutaan, –
niin tavallaan jokaisen teistäkin täytyy ehkä muovata ne itse. Ei me tulla täältä antamaan, –
että nämä ovat ne tulevaisuustaidot, joita teillä täytyy olla joskus tulevaisuudessa, –
vaan niitä täytyisi lähteä kehittämään itse. Myös kysymys tavallaan siitä, –
että älkää yrittääkö vain selviytyä siinä maailmassa, mitä täältä näyttää, että menneestä tulee eteenpäin, –
vaan oikeasti se muovautuu koko ajan. Tulevaisuus on meissä jokaisessa koko ajan.
Sitä täytyisi lähteä rakentamaan ihan aktiivisesti, koko ajan olla itse toimija siinä.
Se on jotenkin ihan keskeinen taito, kun mennään tulevaisuuteen. Mietin myös juuri näitä esimerkkejä tavallaan siitä, –
että helposti puhutaan usein tulevaisuusvallasta siltä kannalta, että kuka saa määrittää sen, –
minkälaista tulevaisuutta kohti olemme menossa ja mitä sitten nähdään.
Minulle jäi jotenkin hälyttävä esimerkki lasteni koulusta, kun he olivat aika pieniä –
ja heillä oli joku intensiiviviikko näistä kestävän tulevaisuuden näkökulmista.
Siellä esitettiin vanhemmille lyhyitä näytelmiä siitä, mistä täällä on puhuttu ylipäätään.
Siellä oli tällainen lyhyt katkelma, jossa kaksi tyyppiä välitunnilla potkii jalkapalloa –
ja sitten kolmas tyyppii nappaa sen pallon pois ja sanoo, että: –
"Mitä te täällä pelaatte jalkapalloa? Teidän pitäisi olla kierrättämässä."
Kävelee sen pallon kanssa pois. Ilmeisesti he ajattelivat, –
että "tätä te aikuiset haluatte nähdä". Että jotenkin myös sitä, –
että mitä kohti me oikeasti halutaan mennä? Mikä on hyvää tulevaisuutta rakentavaa toimintaa?
– Siis te keskustelette kyllä keskenännekin. Te ette varmaan minua tähän tarvitsisikaan, –
mutta vähän yritän kuitenkin ohjata tätä. Mennään seuraavaksi talousosaamiseen.
Minä vilkuilen kelloa tuolla vähän. Meni tosi nopeasti tämä tunti tässä.
Talousosaaminenhan on sellainen keskeinen talollisen päätöksenteon kansalaistaito.
On tärkeää, että me osataan hallita meidän omaa taloutta ja ymmärtää myös, –
mitä riskejä siihen kohdistuu, ja osataan säästää ja sijoittaa –
ja tehdä kaikenlaisia investointi- tyyppisiä hankintoja.
Talousosaaminenhan muodostuu tietämyksestä ja käytännön taidoista, –
vastuullisesta käyttäytymisestä ja myös asenteista.
Se, mitä siihen tarvitaan, on myös siihen omaan elämäntilanteeseen liittyvää ajantasaista ymmärrystä, –
mitkä ne omat resurssit ovat ja myös minkälainen on se vallitseva taloustilanne ja muu toimintaympäristö.
On myös tärkeää, että sitä talousosaamista pitää kehittää ajassa –
ja myös päivittää sitä omaa osaamista, kun olosuhteet muuttuvat.
Se on tietenkin se haaste seurata sitä tässä muuttuvassa maailmassa.
Jos vaikka Anni ja Mikko aloittavat sieltä.
Jos nyt mietitään tätä litaniaa, mitä sanoin talousosaamisesta, –
niin miten se saadaan linkittymään tähän kestävään kehitykseen? Mikä on niiden tällainen unioni tai yhtymäkohta?
– Haluatko aloittaa?
– Minä pidin äsken viimeisimmän, pitkän puheenvuoron.
– Sanoisin, että jos mietin vaikka –
miten olen oppinut talousosaamista ja omaa lähtemistä siihen, –
niin olen paljon pohtinutkin sitä, että olisin toivonut, että olisin tiennyt verotuksesta enemmän.
Että kun lähdin tekemään ensimmäistä työkeikkaani 15-vuotiaana Mäkkärissä, olisin tiennyt oikeuksistani, –
työntekijöiden oikeuksista, ylipäätänsä siitä, mikä on TES, mikä on työehtosopimus, –
miten työmarkkinat toimivat, mutta myös säästämisestä ja sijoittamisesta –
ja näistä talouden toimeliaisuuden kriittisistä kohdista.
Ei vain siitä, että kerrotaan nuorille siitä, miten talous toimii, vaan myös se, –
miten itse voi vaikuttaa siihen myös järjestelmällisesti.
Minä haluaisin sellaisen tulevaisuuden, –
missä lapsille opetettaisiin siitä, –
että ei puhuttaisi pelkästään rahasta vaan sosiaalisesta ja ekologisesta hyvinvoinnista –
ja siitä, että kaikki liittyy kaikkeen. Korostettaisiin sitä, että talous on vain väline.
Me ei palvella taloutta, talous palvelee meitä, ja näin se on rakennettu.
Ehkä se on edelleenkin se, että kun puhutaan taloudesta, niin se voi olla luotaantyöntävää, –
koska se on se, että mikä se on. Tämä on hirveän monimutkainen.
Meillä on rahoitusjärjestelmä, ja mitkä johdannaiset, miten nämä toimivat.
Se ei ole ehkä myöskään ole tarkoituksen- mukaisin lähtökohta nuorille, vaan se, –
että meidän pitäisi opettaa, että ei talous ole mikään mörkö, –
jota pitää pelätä. Velka ei ole mörkö, jota pitää pelätä, –
vaan velka palvelee meitä. Me otetaan myöskin julkista velkaa sen takia, –
että me voidaan tehdä yhteiskunta, joka on meille kaikille hyvä.
Se, että tuotaisiin takaisin se kysymys, mitä talous on ja miksi se on.
Ja se on meidän tekemä järjestelmä meille, ja järjestelmää voi aina muuttaa.
– Liityn myös tähän.
Minusta tärkein pointti on juuri tämä, mistä lähdettiin silloin liikkeelle, –
juuri se väline, se, että talous on väline. Jos joskus kysytään tavallaan sitä, –
että talousosaamista täytyy kehittää ja miksi tämä on tärkeää, –
niin en sanoisi, että se on tärkeämpää kuin vaikka oikeudenmukaisuusajattelu.
Juuri se, että mitä sillä tehdään ja mikä on se, mihin sitä taloutta oikeasti käytetään ja mikä on se...
Kaipaisin ylipäätään yhteiskunnassa sekä yksilö- että rakennetasolla enemmän keskustelua päämääristä.
Tämä ei siiloudu millekään yhdelle sektorille, jolla tämä ongelma ratkaistaan, –
vaan me tarvitaan kaikenlaista. Yksinkertaisimmillaan talous on niiden resurssien jakamista, joita meillä on.
Niin voitaisiinko me ottaa tavoitteeksi vaikka se, –
että hyvä elämä yhden planeetan sallimissa rajoissa mahdollisimman monelle ja niin, –
että se elämä on elämisen arvoista elämää? Jotenkin tämän tyyppisiä kytkentöjä, –
mutta siellä tulee juuri oikeudenmukaisuusajattelua ja muita.
Tulin tänne sieltä opettajien täydennyskoulutuksesta, –
niin olen vähän huolissani siitä, että jos opettajiakin miettii ja tilannetta, missä tällä hetkellä ollaan opettamassa.
Jos se puhuvat kestävän elämäntavan kysymyksistä, ekologisesta vastuusta ja oikeudenmukaisuuskysymyksistä, –
niin saattaa tulla, että "Saanko puhua näistä?"
"Onko tämä jotenkin ideologista, jos otan näitä asioita keskusteluun?"
Jos on yrittäjyys- ja sijoituskasvatusta, ei tämä tule mitenkään esille. Ei siinä ole mitään ongelmaa.
Eli ajatus siitä, että joku ideologia on jo valittu. Jotain siellä vaikuttaa, –
mutta lähdetään sitä kohti, että mistä meidän pitäisi ihan oikeasti puhua, –
koska meidän kaikkien tulevaisuus on kiinni siitä, ja me ollaan sitä tekemässä.
– Minä ehkä toivoisin, että talousosaamiseen myös vahvasti liitettäisiin se tunnepuoli –
ja sen tunnistaminen ja siitä puhuminen.
Rahaan sitoutuu hyvin paljon niin positiivisia kuin negatiivisia tuntemuksia.
Varmasti, jos psykologien vastaanotolle mennään, –
niin raha on keskeisen ahdistuksen ja mielenterveyden yksi aiheuttaja –
ja huoli siitä rahasta.
Että sitä keskustelua saataisiin auki ja sitä kautta ehkä päästäisiin myös sieltä taustalla oleviin arvoihin –
ja linkitettyä rahaa myös kestävään ajatteluun.
On aika vähän sellaista tunnekeskustelua.
Ja ne ovat mielestäni kaikista antoisimpia, mitä itse opetustyötä teen, –
että kun nuorten kanssa pohditaan, mitä kaikkia negatiivisia tuntemuksia siihen rahaa tulee.
Siinä saattaa kaksi tuntia mennä aivan täysin, ja he eivät ole itse ajatelleet ollenkaan, –
että "tämäkin liittyy, ja tämäkin käyttäytyminen –"
"ja tämä reagointini äitiini liittyi rahaan".
Sekin aspekti olisi hyvä ottaa huomioon.
– Tärkeä pointti.
Konsta, jos mietit vaikka lapsia siellä kouluissa, –
niin miten heille pitäisi...
Jos otetaan kestävän kehityksen näkökulma talousasioihin, –
niin miten heille pitäisi puhua taloudesta?
– Minä näen, että voimallisin keino on tarinoiden kautta.
Siten, että saadaan herätetty tunteet mukaan siihen. Se ruokkii sellaista sisäistä motivaatiota.
Se ei ole niin tehokasta, että ylhäältä päin vain annetaan, että näin tämä homma menee, –
vaan että he pääsevät itse kokemaan sitä kaikkea tarinoiden kautta.
Tai vaikka jos on joku alusta, jolla pystyy itse tekemään sitä, –
ja tehdään yhdessä ihan alusta alkaen, –
niin näen, että se olisi kaikista tehokkain.
– Varmasti juuri näin.
Ihmisillä on erilaiset mahdollisuudet toimia yhteiskunnassa, –
ja kaikki ne vaihtoehdot, jotka ovat olemassa, eivät ole kaikkien saavutettavissa.
Nyt jos mietitään kaikkea taloudellista toimintaa, –
niin onko oikeasti tällainen taloudellisen toiminnan kestävä toteuttaminen mahdollista vain hyvätuloisille –
vai onko se kaikille avointa toimintaa?
– Kyllä ajattelen, että kestävästi voi toimia, olkoon tulotaso mikä tahansa.
Ja itse asiassa ne, joilla on vähiten rahaa, toimivat kaikista kestävimmin.
He joutuvat miettimään huomattavasti enemmän, mitä ostavat ja kuluttavat.
He eivät tee niin paljon heräteostoksia. He miettivät ruokakaupassa ja suunnittelevat.
Enemmänkin sitä pohdintaa pitäisi miettiä meidän keskituloisten, –
että minkälaisia valintoja me tehdään. Me ollaan ne, jotka eivät tee niitä kestäviä valintoja.
Kyllä se katse on niihin, joilla enemmän rahaa.
He eivät niitä kestäviä valintoja tee.
– Jos mietitään joitain miljardöörejä ja miljonäärejä, jotka lentelevät yksityiskoneella, –
niin kuinka kestävää se on verrattuna köyhimpiin, jotka kävelevät tai käyttävät julkista liikennettä, –
koska ei ole varaa yksityiskoneisiin?
Nimenomaan mitä enemmän rahaa on käytössä, niin sitä enemmän sitä usein kuluttaa, –
ellei sitä sitten sijoita täysin nollapäästöiseen toimintaan –
tai laita hyväntekeväisyyteen sosiaalityöhön.
No, sieltäkin tulee päästöjä. En tiedä, mutta...
On myös puhuttu esimerkiksi näissä vaalitenteissä siitä, –
että kun lähdetään tekemään vihreää siirtymää, niin onko esimerkiksi sähköautot vain rikkaiden luksusasia.
Jos me siirrytään täysin päästöttömään liikenteeseen ja tarvitaan autoja, –
pitääkö silloin tukea esimerkiksi alemmalla tuloluokassa olevia ihmisiä?
Toki tällainen oikeudenmukainen vihreä siirtymä vaatii sitä, että pitää tukea, –
jotta me saadaan, tai jos EU:ssa tulee jokin lainsäädäntö, –
että pitää uudistaa talojen energiasysteemit niin, että ne ovat kestävämpiä, niin pitää tukea.
Tällä hetkellä me käydään sitä keskustelua juurikin siitä, –
että jotkut puolueet eivät sitä näe oikeudenmukaiseksi.
Jotkut näkevät, että me rakennetaan sitä maailmaa juuri tällä hetkellä, –
jossa me kysytään niitä kysymyksiä, että otetaanko me kaikki mukaan oikeudenmukaiseen siirtymään.
– Jos miettii ylipäätään oikeudenmukaista siirtymää, –
niin jokainen, johon pystyy vaikuttamaan, niin yleensä löytyy jotain, mitä pystyy tekemään.
Mutta jotenkin se ajatus siitä, että keitä me tässä ylipäätään vastuutetaan.
Kuten sanoit aiemmin, ettei me voida myöskään tätä jättää vain yksilöille, –
vaan me tarvitaan paljon ohjausta ja rakennetta. Mutta jotenkin ajatus siitä, –
että me tarvitaan juuri sellaista kahden raiteen ajattelua, –
että jo sen järjestelmän sisällä, joka tällä hetkellä on olemassa ja paikallaan, –
niin me voidaan yleensä tehdä hyviä tai vähän huonompia valintoja. Yleensä tehdäänkin.
Mutta ajatus myös siitä, että samalla meidän pitäisi tähän rinnalle pystyä rakentamaan jotain ihan muuta.
On hirveän kapean tulevaisuuden ajattelua, jos ajatellaan vaikka, –
että se ongelma on auto, ja sitten ratkaisu on, että tehdään sähköauto, –
niin siinä tehdään se ihan sama juttu paremmin. Se voisi olla myös ihan jotain muuta.
Mikä oli se, mitä sillä autolla piti saada aikaiseksi?
Jotenkin sitä visiointia ja tulevaisuuden muovaamista ja tekemistä, –
niin siihen tarvitaan toivottavasti kaikki mukaan.
Kuunnellaan myös erilaisia ääniä, jotka täydentävät toinen toisiaan.
– Asioiden tekemistä ihan uudella tavalla sen saman tavoitteen saavuttamiseksi.
Mutta hei, aika rientää. Mennään viimeiseen kysymykseen.
Nyt jokainen saa kertoa, että minkälainen olisi teidän toiveidenne taloudellinen tulevaisuus.
Minkälaista tulevaisuutta kohti te haluaisitte kulkea?
Aloittaako Konsta?
– Joo. Tasa-arvoista ehdottomasti.
Siinä missä jotkut maksimoivat omaa hyvinvointia koko ajan, aina vaan, –
ilman mitään päämäärää, niin silloin jotkut vain ovat siellä pohjalla –
eivätkä pääse sieltä ylös mihinkään.
Kyllä sitä pitäisi tasoittaa.
– Hyvä.
– Samoin. Hyvin kaikkia huomioivaa, mutta myös vähän nykyisestä boksista rikkovaa, –
eli uudenlaisia ajatuksia ja tapoja toimia.
Se usein voi synnyttää myös ympäristölle hyvää.
– Sanon taas päämäärätietoista, että siinä tulisi oikeasti se, –
että me ei palvella sitä taloutta, vaan miten se palvelee, ei vain meitä, vaan sitä laajempaa kokonaisuutta, –
jonka osina me väistämättä ollaan. Jotenkin ymmärretään se, –
että me ollaan tämän kaiken keskellä, me ollaan osa tätä, mitä meidän ympärillä tapahtuu.
Ajatuksena myös se, että tämä on kaikki, mitä meillä lopulta on.
Jos me ei osata sovittaa omaa toimintaamme niin, että se on oikeudenmukaista, –
että me ollaan kytkeydytty koko ajan sekä kaikkeen mitä planetaarisessa todellisuudessa meidän ympärillä tapahtuu, –
kaikkiin muihin lajeihin, kaikkiin ekosysteemeihin, toisiin ihmisiin, –
mikään meidän elämässä ei käytännössä ole erotettavissa tästä kaikesta.
Se, mitä me puhutaan taloutena ja markkinana, sen pitäisi olla jotenkin sellaista balanssia, –
että miten tämä kokonaisuus tässä nyt saadaan toimimaan siten, –
että se vie johonkin, mihin suurin osa meistä oikeasti haluaisi päästä.
Tämä on ehkä tällä hetkellä se, että se, mitä me ollaan rakentamassa, –
se tulevaisuus, joka tulee meitä kohti tällä, mitä me nyt tehdään, –
niin en usko, että kukaan haluaa sinne päästä. Se on ehkä joillekin hyvä nyt, –
mutta pitkällä tähtäimellä se on kaikkea muuta kuin toivottava.
– Minä haluaisin nähdä myös sellaisen tasa-arvoisen talousjärjestelmän, –
jossa me ihan ensin katsotaan ne planetaariset rajat, luonnon monimuotoisuus, nämä indikaattorit, –
jotka jäävät aina toiselle sijalle sen talouskasvun ohella.
Katsottaisiin ensin ne planetaariset rajat ja ne minimivaatimukset hyvälle elämälle, –
että kukaan ei eläisi köyhyysrajan alapuolella, ihmisillä olisi kaikilla pääsy terveydenhuoltoon, –
meillä olisi globaalisti vettä, ihmisillä olisi mahdollisuus päästä koulutukseen ja tasa-arvoon.
Mutta Suomessa me ollaan Marinin hallituksen aikana tehty työtä tämän hyvinvointitalouden eteen, –
ja me ollaan nyt SOSTEssa julkaistu hyvinvointitalouden ohjausmalli, –
jossa me ihan konkreettisesti ehdotetaan uusia keinoja, miten Suomen talouden ohjausta voidaan muuttaa.
Siellä ehdotetaan ihan uusia indikaattoreita BKT:n tilalle, –
hyvän elämän ekologisuuden indikaattoreita, jotka ohjaisivat päämääränä sitä meidän talouden toimintaa.
Tämä tarkoittaisi isoa muutosta meidän hallinnossa siinä, miten me katsotaan taloutta, –
miten me arvioidaan budjettipäätöksiä, miten me ennakoidaan niitä vaikutuksia, –
jotka jokaisesta budjettipäätöksestä tulee. Minä toivon, että me saadaan jatkaa tätä työtä –
ja toivon, että uusi hallitus ei laita henkseleitä tälle työlle, jota on tehty neljä vuotta.
– Upeita tulevaisuuskuvia teiltä. Aivan mahtavia.
Toivottavasti me edetään tuollaiseen suuntaan.
Kiitos, Anni, Mikko, Piia ja Konsta! Ihan mielettömän hieno keskustelu.
Olisimme varmaan vielä toisenkin tunnin voineet jatkaa, –
mutta ajatellaan vähän yleisöä ja lopetetaan tähän. Kiitos teille!
Ja lopuksi Anna-Liisa Parkkinen ja Minna Markkanen tulevat vetämään tämän tilaisuuden yhteen.
– No niin, kiitokset esiintyjille. Kiitokset myös nuorille, –
jotka esiinnyitte videolla, ja kiitokset meidän upeille panelisteille.
Tänään on puhuttu ihmisyydestä, kuluttamisesta, –
tunteista –
sekä talouden tulevaisuuden näkökulmista.
Nuorten toiveet taloudellisesta tulevaisuudesta ovat sellaisia, mihin meidän on helppo liittyä.
He toivovat tasapainoista ja turvallista tulevaisuutta, jossa hyvän elämän on mahdollista toteutua.
Me toivotaan yhdenvertaisuutta ja kestävyyttä, –
mutta muutoksen tekeminen on vaikeaa.
Raha aiheuttaa erilaisia tunteita: –
häpeää, mahdollisesti huonommuuden tunteita –
ja tällaisia, joita vastaan on vaikea taistella.
Miten me sitten voidaan tehdä muutosta?
Täällä tuli muun muassa Annin kommenteissa tällaisia ajatuksia, –
että meidän pitäisi ajatella taloutta enemmän välineenä kuin päämääränä, –
koska kuluttamalla me tehdään valintoja ja vaikutetaan tulevaisuuteen.
Myös se tulevaisuus, joka tulee meitä kohden, –
sitä voidaan muokata tämän hetken teoilla. Esimerkiksi niin kuin Konsta sanoi, –
että luovilla menetelmillä ja tunteiden tunnistamisen kyvyllä –
me voidaan tehdä erilaisia päätöksiä eikä jatkaa samalla mallilla.
– Kiitos, Anski, ja kiitos myös minun puolestani kaikille, –
ketkä ovat esiintyneet ja puhuneet täällä, ja yleisölle myös.
Tämä on vähän mahdoton tehtävä lyhyessä ajassa tiivistää yhteenvedonomaisesti, –
mitä tänään täällä ollaan kuultu, nähty ja koettu.
Jotenkin itse ehkä ajattelen niin, että tärkeintä onkin, –
että meillä on juuri tällaisia foorumeita kuin rahamuseon talousosaamiskeskus, –
jossa me voidaan yhdessä pysähtyä tämän aiheen äärelle, –
oppia toisiltamme moniäänisesti ja monitieteellisesti.
Mielestäni on hienoa, että meillä on myös esimerkiksi uskontotiede, –
joka puhuu talous- osaamisesta ja taloudesta.
Itse ajattelenkin niin, –
että meidän täytyy löytää tähän maailman tilaan, –
meillä on tänäänkin puhuttu paljon ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta, –
löydettävä kokonaan uudenlaista ajattelua ja opittava ajattelemaan näitä asioita uudella tavoin.
Tässä mielestäni täytyy kaikkien ääni tulla kuuluviin.
On tutkijoita, asiantuntijoita, kokijoita, taiteilijoita.
Toivon, että kaikkia meitä täällä tarvitaan, että löydämme kokonaan uudenlaisia tapoja ja ajatuksia.
Kiitos omasta puolestani. Tämä on jotenkin toivoa antavaa tässä maailmantilanteessa, –
ja kun seuraa muun muassa vaalikeskusteluita, –
että olisivatpa nämä vaalipaneelitkin yhtä laadukkaita kuin meillä oli tänään, –
koska oma ajatteluni tästä laajentui ainakin. Kiitos kaikille, ja kiitos myös Anulle ja Jaakolle, –
että te olette olleet meidän kanssa yhteistyössä ja että olemme saaneet järjestää tämän tilaisuuden teidän tiloissa.
– Kiitokset myös teille yleisö, koska ilman teitä meillä ei olisi tätä hienoa tilaisuutta.
Tämä striimauksen tallenne tulee olemaan rahamuseon kanavalla YouTubessa, ilman teatteriesitystä.
Kaikki muu tulee olemaan siellä paitsi teatteriesitys.
Kiitokset sinulle, Minna, –
muille Takuusäätiön ja Marttaliiton ihmisille, sekä tietenkin Anulle ja Jaakolle.
Sekä kollegalleni Linda Lopperille, jonka kanssa olemme tätä hienoa Kestävä rahasuhde -hanketta –
menestyksekkäästi luotsanneet.
Oliko, Minna, sinulla vielä muuta?
– Jos huomenna kysyttäisiin, varmaan tulisi paljon jäsennellympää ajattelua, –
mutta ehkä itse nostaisin vielä yhden. Kiitosten jälkeen tuli mieleen myös, –
että talousosaaminen ei ole pelkästään tämän hetken tilaisuutta, vaan me voimme oikeasti muuttaa maailmaa.
Ehkä tämä on vielä se loppukaneetti tähän.
– Hieno loppukaneetti. Tilaisuus on päättynyt.
Click on any text or timestamp to jump to that moment in the video
Share:
Most transcripts ready in under 5 seconds
One-Click Copy125+ LanguagesSearch ContentJump to Timestamps
Paste YouTube URL
Enter any YouTube video link to get the full transcript
Transcript Extraction Form
Most transcripts ready in under 5 seconds
Get Our Chrome Extension
Get transcripts instantly without leaving YouTube. Install our Chrome extension for one-click access to any video's transcript directly on the watch page.
